Mitä tehdä, kun koira ei usko ei-sanaa? Tämä ajatusleikki kertoo, miksi ”ei” on koiralle vaikea sana oppia

Blogiimme tullaan yllättävän usein Googlesta hakusanoilla “koirani ei usko ei-sanaa” tai jopa “koiranpentuni ei usko ei-sanaa”. Se on yllättävää lähinnä siksi, ettei blogissamme ole varsinaisesti ollut noihin pulmiin tarjolla mitään apua. Mutta nyt on.

Tässä artikkelissa kerromme, miksi koirasi ei usko ei-sanaa, ja mitä tilanteelle kannattaa tehdä. Kyse ei nimittäin ole uskon asiasta, eikä yleensä tottelemattomuudestakaan. Kun koirien kanssa touhutaan, aika harvoin niistä on kyse. Yleensä kyse on siitä, ettei tajuta, mitä se hihnan toisessa päässä oleva tyyppi ajattelee ja haluaa.

Miksi koira ei usko ei-sanaa?

No niin, nyt ajattelet, että eihän sellaisen kaksikirjaimisen sanan ymmärtäminen voi olla mitään rakettitiedettä, vai mitä? Koira oppii istumaankin, ja siinä sanassa on sentään neljä kirjainta.

Kokeillaan pientä ajatusleikkiä. Selitä yhdellä virkkeellä, mitä haluat, että koirasi tekee, kun sanot sille istu. Se on aika itsestään selvää, eikö? Haluat että se painaa pyllynsä maahan ja pitää sen siinä niin kauan, että sanot sille “vapaa” tai jollain muulla tavalla ilmaiset, että nyt sopii nostaa ahteri tantereesta. Ihan yhtä yksinkertaista on selittää, mitä haluat, että koira tekee, kun sanot sille “maahan” tai “tänne”. Suoritustavassa voi olla variaatioita, mutta periaate on aina sama. Toisessa maha on maassa kiinni ja toisessa kulku käy kohti kutsujaa.

Mutta selitäpä yhdellä virkkeellä, mitä haluat että koirasi tekee, kun sanot sille ei. Että se lopettaa haukkumisen? Että se jättää pöydällä olevan voileivän rauhaan? Että se ei koskaan enää syö kolmea kaukosäädintä ja kahta lainakirjaa sillä aikaa, kun olet töissä? Että se ei rimpuile, kun leikkaat siltä kynsiä? Että se lopettaa hihnassa vetämisen? Että se lopettaa sellaisen asian tekemisen, jota on tekemässä tai aikomassa tehdä, eikä koskaan enää tee tai aio tehdä niin, ellei erikseen pyydetä?

Ei-sanan ongelma on, että se voi merkitä niin montaa asiaa, ettei se varsinaisesti merkitse koiralle mitään. Sanopa piruuttasi koirallesi “ei” ihan normaalilla äänellä. Mitä se tekee? Luultavasti katsoo sinua samaan malliin kuin silloin, kun sanot sen nimen: “No mitäs?” Tai sitten koira laittaa korvat luimuun ja katsoo sinua huolissaan. Eli oikeasti koirallasi ei ole hajuakaan ei-sanan merkityksestä ja siitä, mitä siltä odotetaan ei:n kuuluessa. Moni koira on silti kuullut sanan niin usein, että esittelee itsensä koirapuistossa nimellä Ei. Ja voi pojat, että sillä on monta kaimaa.

Meistä ihmisistä “ei” on usein käyttökelpoinen sana siksi, että siihen saa ladattua painoa. Voi ajatella, että kun koira luikkii sängyn alle, kun sille huutaa “ei”, niin se kunnioittaa ihmistä ja tietää tehneensä väärin. Se on oikeasti ihan hölynpölyä. Jos suhtautuisimme asioiden opettamiseen yhtä suurella intohimolla kuin vaatimukseen, että koiran tulee kunnioittaa ihmistä ja uskoa ei-sanaa, saisimme huomattavasti parempia tuloksia ja paremman suhteen koiriimme.

Ei-sanan käyttämisen jälkeen kysy itseltäsi, mitä koira oppi? Se ei enää hauku, vedä hihnassa, pissaa lattialle tai syö kaukosäädintä? Vai tekeekö se edelleen niin, ja sinä toistat ei:tä? Jos työkalu ei toimi, on fiksua käyttää jotain toista.

Mitä tilanteelle kannattaa tehdä?

Mieti, mitä ihan oikeasti haluat, että koira tekee, kun sanot sille “ei”. Jos haluat, että se kääntyy katsomaan sinua, eikö olisi kätevämpää käyttää koiran nimeä?

Kun koiralle halutaan opettaa jotain, periaate on hyvin yksinkertainen. Koira palkitaan, kun se tekee niin kuin sen halutaan tekevän. Toki tähän liittyy esimerkiksi sellaisia asioita kuin tempun pilkkominen, ajoitus, vaikeuttaminen ja niin edelleen, mutta karkeasti periaate on kuitenkin tuo: oikeasta toiminnasta palkitaan, joten kun koira ymmärtää, mitä siltä halutaan, on koiran vinkkelistä kannattavaa myös tehdä niin.

Kuten sanottua, koiralle on vaikea opettaa, mitä ei-sana merkitsee ja mitä sen halutaan tekevän sanan kuuluessa, jos sanalla tarkoitetaan milloin mitäkin. Lisäksi koiralle on paljon helpompi opettaa, että sen halutaan tekevän jotain kuin että sen halutaan olevan tekemättä jotain.

Kannattaa siis opettaa koiralle jotain, mitä voi pyytää sitä tekemään, kun haluaa ettei se tee jotain muuta. Opeta koira esimerkiksi katsomaan sinua nimensä kuullessaan ja tulemaan luokse pyydettäessä. Silloin voit kutsua koiraa, kun haluat sen pois tekemästä jotain ei-toivottua. Kehu kun koira tulee, niin se tulee toistekin. Jos vielä ennakoit vähän ja kutsut koiran luokse jo ennen kuin se on kakalla naapurin kukkapenkissä, tulee vähemmän mielipahaa ja sosiaalista painetta huutaa sitä ei:tä.Pyydä koira istumaan, jos se hyppii vasten tullessasi kotiin. Vie se kauemmas tilanteesta, josta se kiihtyy, äläkä juurru paikallesi toistelemaan ei:tä. Kerro koiralle, kun se toimii niin kuin haluat. Se on koiralle paljon, paljon selkeämpää kuin kieltäminen.

Toki voit opettaa koiralle myös ei-sanan, jos haluat. Se on kuitenkin vain sana, jolle sinun on määriteltävä tarkka merkitys. Merkitys voi olla vaikkapa se, että koira jättää maassa olevan roskan rauhaan. Jotkut käyttävät tässä jätä-sanaa, mutta sana itsessään ei ole merkityksellinen. Merkitys syntyy siitä, että opetat koiralle, mitä sanalla tarkoitat ja mitä haluat sen kyseisestä sanasta tekevän. Muista, että sanan merkitys ei voi olla tänään tätä ja huomenna jotain muuta. Muista myös, että “ei minkään tekemistä” on vaikea opettaa.

Jos sitten lopulta kuitenkin käy niin, että koirasi ei usko ei-sanaa mutta uskoo istu-sanan, voit kysyä itseltäsi, mahtaako siinä olla uskomisesta kysymys ollenkaan. Sitten voit onnitella itseäsi. Jos koirasi osaa istu-sanan, teillä on vallan hyvä työkalu moneen tilanteeseen, jossa ennen olet hokenut ei:tä. Miksi et käyttäisi sitä työkalua, joka toimii?